Tippaaminen eli juomarahan tai palvelurahan jättäminen on hiljalleen yleistymässä myös Suomessa, mutta Yhdysvalloissa se on olennainen osa palvelukulttuuria ja tarjoilijoiden tuloja. Jos kotimaassa tarjoilijalle jätetään muutama euro odotukset ylittävästä palvelusta, rapakon toisella puolella juomarahaa kuuluu antaa niin kauan kuin palvelu ei ole ollut ala-arvoista. Monille saattaa myös tulla yllätyksenä, että vaikka minimituntipalkka Yhdysvalloissa on noin 7 dollaria, tarjoilijat saavat yleensä vain puolet siitä. Tämä johtuu siitä, että tarjoilijoiden odotetaan saavansa suurimman osan tuloistaan juomarahoina.
Mikä on sopiva määrä juomarahaa?
Tippaaminen on taitolaji niin kuin mikä tahansa muukin, mutta muutamalla perusopilla pääsee jo pitkälle. Yhdysvalloissa nyrkkisääntönä on, että ravintolassa tarjoilijalle annetaan hyvästä palvelusta vähintään 15 prosenttia laskun loppusummasta. Jotkut käyttävät tipin pohjana ennen veroja olevaa summaa, toiset taas antavat juomarahaa myös veron määrästä. New Yorkin yleinen myyntivero on 8.375%, joten usein kätevin tapa laskea sopiva juomaraha on “double the tax”, eli jättää tippiä kaksi kertaa kuitilla näkyvä veron määrä. Näin jätettävä juomaraha asettuu “vähimmäisen” 15 prosentin ja hyvästä palvelusta annettavan 20 prosentin välimaastoon.
Illallinen hienossa ravintolassa voi olla kallis, jolloin tippikin on iso. Vaikka tipin dollarimäärä tuntuisikin korkealta, nuukailla ei saa vaan 15 prosentin vähimmäismäärästä täytyy pitää kiinni. Tähän ainoa poikkeus on se, että jos ostitte pöytään kallin viinipullon, tippiä ei tarvitse antaa pullon koko hinnalle, vaan noin 10 dollarin “avauspalkkio” riittää.
Vastaavasti täysin ala-arvoisesta palvelusta ei tarvitse tipata eikä välittää vaikka tarjoilija uloslähtiessä asiasta valittaisikin. On hyvä myös pitää mielessä, että juomaraha jätetään palvelun, ei ruoan laadusta. Jos keittiö on polttanut pihvisi, se ei ole tarjoilijan vika, varsinkin jos hän yrittää korjata tilanteen. Eli jos et ole tyytyväinen ruokaasi, sitä ei saa “kostaa” tarjoilijalle. Sekaannusten välttämiseksi kannattaa pyytää tarjoilijaa lukemaan koko tilaus seurueelle ennen sen välittämistä keittiölle.
Kun laskun aika koittaa, tarkista, onko loppusummaan jo lisätty palvelumaksu tai tippi! Huomaat, että paikallisetkin keskittyvät paperitöihin laskun saadessaaan. Tipin suuruuden voi aina tarkistaa vaikka kännykän laskukoneella eikä sitä tarvitse hävetä ollenkaan. Varsinkin turistialueella olevat ravintolat usein “turvaavat” tipin lisäämällä automaattisen palvelumaksun, joka on usein 18 prosentin luokkaa. Jos kuitilla näkyy “gratuity” tai “service tax”, sinun ei tarvitse jättää erillistä tippiä. On myös yleistä että tippaamisen helpottamiseksi ja varmistamiseksi ravintolat lisäävät palvelumaksun kuuden henkilön tai sitä suuremman seurueen laskuun. Tälloin luottokorttitositteen Tip-riville voi kirjoittaa “Included”. Jos haluat jättää juomarahan käteisenä, tällöin tippiriville kannattaa kirjoittaa “Cash on table” (tai “Cash on bar” jos olet istunut baaritiskin ääressä) ja kirjoittaa laskun kokonaissumma total-riville uudestaan. Tämä siksi, että vaikka ihmiset ovat pääosin rehellisiä, joku asiakaspalvelija saattaa ottaa tilaisuudesta vaarin ja yrittää lisätä itselleen extratipin. Kuten aina luottokortilla maksaessa, ravintolakuiteista kannattaa aina pitää itsellään toinen kopio kuitista, johon on kirjoitettu tipin määrä.
Baareissa juomarahaa annetaan sama 15% tai usein, varsinkin käteisellä maksettaessa, dollari per juoma. Joskus tuntuu hassulta antaa tippiä dollarin verran jos esim happy hour:in aikana olut maksaa 3 dollaria. Tällöin tippiä tulee annettua 33%. Toisaalta baarimikko tuskin odottaa kahden dollarin tippiä, jos olut maksaa $7.50 vaan silloinkin dollari riittää. Drinkkibaarit, joissa juoman rakentaminen kestää kauemmin, ovat toinen asia. Niissä yleensä myös tipit ovat korkeampia. Baareissa kannattaa ottaa myös huomioon se, että baarimikko toisinaan “ostaa” sinulle kolmannen juoman, varsinkin jos olet jättänyt tipin kahdesta aikaisemmasta.
Juomarahan jättämistä kolikoina ei yleisesti pidetä hyvänä tapana, ainakaan jos kolikoiden yhteissumma on yli dollarin.
Vaikka tippikulttuuri ei aina meistä suomalaisista täysin luontevalta tunnukaan, toivottavasti nämä ohjeet auttavat ja tekevät juomarahan laskemisesta helpompaa. Tippaamisesta voi myös opetella pitämään ja samalla se on tilaisuus oppia sosiaalisia taitoja. Sopivasta juomarahasta jää myös molemmille hyvä mieli!